Asiakkaan ottaessa yhteyttä, ja kertoessa toiveistaan, lähetän yleensä kuvia ja teknisiä tietoja Saksassa olevista sopivista ehdokkaista. Neuvon myös käymään oma-aloitteisesti esimerkiksi Mobile.de:n sivuilla. Sieltä saattaa löytyä jotakin, joka sopii omiin toiveisiin vielä paremmin, kuin lähettämäni ehdokkaat tai asiakkaan siihenastiset mielikuvat.

Kävi näin: asiakas soitti ja kiitti vihjeestä, ja kertoi, että nyt löytyi todellinen kahden hengen toive: Chausson Sweet Mini, saarekekeittiöllä, katosta alaslaskettava parivuode, joka laskeutuu myös normaalikorkeudelle, sekä muutakin mielenkiintoista ekstraa. Lisäksi alle 6-metrinen, lievittää hieman laivalipun hintatuskaa.

Tämä on meidän automme, kertoi iloinen asiakas.

Jouduin, enkä ensimmäistä kertaa, toimimaan ilonpilaajana ja kertomaan, että auto ei täytä Suomen ns. 0-verovaatimuksia. Siitä ei millään löydy, tuon alaslasketttavan vuoteen vuoksi seuraavanlaista tilaa: sisäkorkeus vähintään 190 cm alueella, jonka leveys on vähintään 40 cm ja pituus vähintään 40 prosenttia asunto-osan pituudesta. Lisäksi on ollut havaittavissa halua, niissä autoissa, joissa on kääntyvät ohjaamon istuimet, rekisteröintikatsastuksen yhteydessä laskea myös ohjaamo asunto-osaksi.

Asiakas jäi sulattelemaan pettymystään.

Ihmettelen, miksi näitä on, ja kenen intressejä nämä tsaarinajan tyyliset ukaasit palvelevat.

Toisaalta, ovathan asiat hieman helpottuneetkin. Aikoinaan, jos aikoi tuontimatkailuauto- tai -vaunumerkkiä myydä ja saada rekisteröidyksi, piti käydä seuraavat instanssit läpi. Ensin laite vietiin VTT:n palotekniikan laboratorioon, sitten Sähkötarkastuslaitokselle, näiden jälkeen Tekninen Tarkastuslaitos antoi hyväksymisnumeron, jonka kanssa rekisteröintikatsastus oli mahdollinen.

Niin, että on siitä EU:sta hyötyä, mutta miksi vieläkin Suomessa pidetään kiinni joistakin maailmalla pelkkää naurua ja kummastusta herättävistä määräysrelikteistä.