Kerron tässä eräästä tapauksesta, joka toimikoon esimerkkinä, siitä, että odottamattomat tapaukset eivät tule se kuuluisa kello kaulassa. Tapahtuma-aika 12.12.2016 noin kello 19.00, hieman Magdeburgista Travemündeen.
Minulle oli luovutettu loppuiltapäivällä vuoden ikäinen puoli-integroitu Leipzigin läheltä. Auton merkkiä en tässä mainitse, koska se ei ole oleellista, enkä halua leimata kyseistä aivan hienoa ja luotettavaan tuotetta.
Ajoin normaalissa alkuillan ruuhkassa. Olin juuri ohittanut Magdeburgin, kun tunsin ohjaamossa äkkinäisen kovan ilmavirran ja samassa rämähti. Kauhea pamahdus, jos olisin erityisen herkkä, olisi varmaan tullut tarvetta nitroille tai vastaaville. Puoli-integroitu oli muuttunut silmänräpäyksessä umpiautosta avosellaiseksi. Ohjaamon yläpuolinen kattoikkuna heloineen oli lentänyt taivaan-, ei vaan autobahnin tuuliin.
Siinä vaiheessa se oli tietenkin jo murskautunut jatkuvan rekkajonon kumijalkoihin, ei ollut mitään järkeä pysähtyä ja lähteä etsimään. Ohjaamon katto on viisto, joten ilmavirta sisään oli järkyttävä, vaikka laskin nopeuden noin kuuteen kymppiin.
Nopea tilanneanalyysi ja mahdolliset vaihtoehdot: pakkasta muutama aste, matkaa jäljellä yli 300 km, Travemünden rannassa pitää olla viimeistään 01.00, jolloin vielä pääsee laivaan. Kuusi tuntia: pipo päähän, kaikki vaatteet niskaan ja hitaasti perille. Entä jos sää muuttuu? Tulee vaikka sade, niin auto on entinen. Ei käy, ennen vaikka menetän laivalipun ja maksan sitten seuraavan vuoron paikan. Finnlinesillä onnistuu paikan peruutus ja siirto pienellä korvauksella, jos sen tekee klo 18.00 mennessä, mutta tämä oli jo ohi.
Käännyin seuraavalla Rastplatzilla olevan huoltoaseman pihaan ja soitin Autoliiton palvelunumeroon, olenhan kuitenkin ns. plussajäsen. Eipä sieltä paljon sympatiaa tullut, koska auto ei ollut minun nimissäni. Tiesin kyllä ehdot ja ajatus olikin saada ADAC:in palvelunumero. Sain jonkun numeron, johon ei koskaan vastattu. Kiitos vaan Autoliitto!
Ajattelin, että auto pitää saada sisään, että voin jotenkin tukkia aukon ja päästä jatkamaan. Aika alistunut olo kylläkin siinä vaiheessa jo oli. Menin asemalle sisään ja kerroin huoleni ystävälliselle kassatytölle (anteeksi tytöttely, hän oli hyvin viehättävä nuori nainen, ja itse tunnen aina iloa kun joku pojittelee minua tässä iässä, enkä siitä pahastu, päinvastoin). Kävimme yhdessä ihmettelemässä tapahtunutta ja hän kertoi, että saattaa olla, että apu löytyy. Lyhyt puhelu jonnekin ja sain käyntikortin ja ajo-ohjeet.
Käyntikortissa luki Autohaus Axel Knape. Halli oli noin kilometrin päässä ja siellä oltiin vielä töissä. Pihalla olevassa pakussa luki firman nimi ja alla: 24h Pannen- und Abschleppdienst. Tutkittiin taas tilanne ja hallista löytyi aikamoinen määrä kuplapakkausmuovia juuri heille tulleen lähetyksen jäljiltä. Axel hääri luukun ympärillä noin tunnin ja käytti muovin lisäksi varmaan puoli rullaa roudarinteippiä. Todettiin, että ei nyt ehkä kannata ihan moottoritienopeuksia käyttää, mutta eiköhän se siitä. Korvauspuolesta hän mietti, että olisiko 20,-€ liikaa. Annoin neljäkymppiä ja kiitin kauniisti. Kerroin, että uusi laivalippu hytteineen olisi tullut seuraavan päivänä terminaalista ostettuna tullut maksamaan sen kokoisella autolla vajaan tonnin. Kävi onni onnettomuudessa, että hän oli juuri silloin paikalla, eikä keikalla. Saisikohan Suomessa vastaavaa palvelua? Ehkä, ehkä ei.
Ehdin sitten laivaan, ajelin hitaasti, mutta aika läiskettä ja pärinää se muovi tietenkin piti ja koko ajan jännitti kestääkö.
Suomessa ajoin auton Sarka Caravaniin. Otin yhteyttä auton myyjään ja totesin, että tällainen juttu. Autossa oli takuu voimassa ja hän otti yhteyttä tehtaaseen, josta puolestaan tuli minulle sähköpostia ja pyydettiin valokuvia. Viikon kuluttua pyydettiin parempia kuvia muovi poistettuna. Sarkakallion Ari otti auton sisään, poisti muovit ja lähetti tarkat kuvat. Nämä luukuthan ovat kiinnitetyt ja saranoidut ”myötäkarvaan”, ts. ei pitäisi irrota. Tässä tapauksessa etureunassa oli kyllä ruuvinreijät, mutta ruuveja ei niissä ollut koskaan ollut. Olisiko tullut kahvitauko juuri siinä vaiheessa ja ruuvit unohtuneet. Yllättävän kauan luukku oli kuitenkin pysynyt pelkällä tiivistemassalla. Tämän jälkeen luukku tuli nopeasti ja asennettiin paikoilleen.
Lopuksi en voi kuin kiittää asiakastani joka otti asian, ainakin minusta tuntui, melkein rauhallisemmin kuin minä. Maailmalla tosiaan sattuu ja tapahtuu, mutta asiat yleensä aina järjestyvät.