Vuosi 2016 lähestyy loppuaan. On aika kertailla vuoden aikana tapahtuneita, ja meilessä olleita ajatuksia. Suomen talous alkaa, toivon mukaan, kääntyä parempaan suuntaan. Olen huomannut vaikutuksen matkailuajoneuvalalla siinä, että kuluneen syksyn aktiivisuus on ollut ennätyksellistä. Keski-Euroopan syysmaisemat ovat tulleet tutuiksi. Selvästi huomaa, että kesän tuntu jatkuu pidempään, samoin kun keväällä jo huhtikuussa tienvieret ovat keltaisenaan voikukkia.

Siellä ajellessa tulee myös miettineeksi näitä energia-asioita. Toivottavasti en astu kenenkään asenne- tai periaatevarpaille, kerron vain havainnoistani. Ei voi olla huomaamatta valtavaa tuulivoimaloiden määrää, erikoiskuljetusrekat rahtaavat jatkuvasti lisää niiden elementtejä eri puolille maata. Mitenkähän lienee? Saksa on Suomea paljon tiiviimmin asuttu maa, enkä ole huomannut suurempaa protestointia asiassa. Suomessa asian vastustajien argumenteistä näkyvimpiä on: ei kannata. Kannattanee näköjään kuitenkin muualla. Joku sanoo: tuuliolot ovat erilaiset. Mitenkä niin? En ole Saksassa sen kummempia tuulia havainnut kuin täälläkään. Ymmärrän kyllä ihmisten huolen masiema-arvoista. En minäkään aivan tuohon tontin kulmalle sellaista haluaisi huitomaan. Ehkä meissä suomalaisissa asuu edelleen se raivaaja, joka nähdessään lastun tulevan puroa pitkin, lähti kirveen kanssa toivottamaan uutta naapuria tervetulleeksi. Toinen huomattava uusiutuvan energian tuotantomuoto ovat aurinkovoimalat. Moottoriteiden ja erityisesti rautateiden varsilla on hehtaarikaupalla ”energiapeltoja”, lähes jokaisen talon katolla on useita paneeleja. Suomessa ollaan asiassa melkoisesti jäljessä. Me saamme nauttia pitkästä valoisasta kesästä. Toisaalta talvi on pitkä ja pimeä. Argumenttejähän riittää, puolesta ja vastaan. Kun saadaan vielä kehitettyä kustannusystävällinen energian varastointimuoto, voi ihmiskunta suhtautua tulevaisuuteensa luottavaisemmin.

Käydessäni läpi tuontilistaa, en voi olla huomaamatta entisen suosikkimallisarjan, alkoviautojen, vähäistä määrää. Onhan se tietenkin kömpelömmän näköinen verrattuna esimerkiksi puoli-integroituihin, mutta lapsiperheille kuitenkin ehkä käytännöllisin. Ilmanvastuskerroin on tietenkin eri tasolla kuin matalammissa malleissa, mutta nykydieseleiden vääntömomenteilla liikkuu kuitenkin mukavasti. Kulutus nousee hieman, ei kuitenkaan ratkaisevasti, jos maltetaan pysyä laillisissa nopeuksissa. Alkovien osuutta ovat syöneet etenkin ne puoli-integroidut, joissa on alaslaskettava ylävuode oleskelutilan yläpuolella. Pitää kuitenkin muistaa, että sulavan ulkomuodon vastapainona on aina ennen aamiaista ”petisulkeiset”, ja illalla koko porukalle aikainen nukkumaanmenoaika. Molempi parempi!!!