Melkein kaikille Saksassa autoilleille ovat tulleet tutuiksi Kasselin kaupungin ympäristössä, moottoritie 7:n varrella, olevat pitkät uuvuttavat nousut ja huimat laskut. Viime viikolla Travemünden satamaa kohti ajellessani, päätin pitkästä aikaa taas, vuoden välttelyn jälkeen, ajella tuon ”vuoristoradan” läpi.
Nykyisillä, kohtuullisen tehokkailla matkailuautoilla hommasta selviää hienosti, ja on kyllä kokemisen arvoinen. Jos kuitenkin juuttuu rekkojen väliin etapista tulee pitkäkestoinen ja ikävä. Sieltä pois pääsy nopeammille kaistoille edellyttää, kovista nopeuseroista johtuen, hyvää pelisilmää ja tarkkuutta.
Käytän mielelläni kiertotietä (tie B27) pohjoisesta tullessa hieman Göttingenin eteläpuolelta ja takaisin baanalle Fuldan pohjoispuolella, ja sama päinvastoin. Reitti on vain muutaman kilometrin moottoritietä pidempi ja aikaa kuluu hieman enemmän, ei kuitenkaan yli puolta tuntia. Tien laatu on hyvä. Ennen Turku-Helsinki moottoritien valmistumista olin sitä mieltä, että olisipa vanha ykköstiemme edes tätä tasoa. Pohjoispäässä tie seurailee pitkät matkat Werra-joen rantaa, joka oli aikoinaan Länsi-Saksan ja DDR:n välinen rajajoki. Ennen Saksojen yhdistymistä määrätyissä paikoissa näkyivät vielä aseistetut vartiotornit joen itäpuolella. Pitkät matkat tiestä on myös maantiekartoissa merkitty vihreäksi, maisemia löytyy. Aikoinaan tie oli melko ruuhkainen. Raskasliikennettä oli paljon, koska monet halusivat sivuuttaa uuvuttavat nousut. Monin paikoin saattoi silloin nähdä pienissä kaupungeissa talojen kyljissä banderolleja tai jopa maalattuina: LKW WEG (raskasliikenne pois). Tällä hetkellä rekkojen läpiajo ei ole sallittua. Lisäksi tienvarren pikkukaupungeissa on hyviä ruokakauppoja ja polttoainekin on edullisempaa kuin moottoritien asemilla. Suosittelen.
Ruuhkat moottoriteillä Saksassa ovat yleisiä, parhaiten selviää kun pyrkii pitämään mahdolliset tauot työmatkaliikenteen aikoihin. Täysin niiltä ei kuitenkaan koskaan välty. Esimerkiksi kolarit ja autojen rikkoutumiset saattavat sulkea yhden kaistan, ja autot eivät yksinkertaisesti mahdu, vaan ruuhka on valmis. Liikennekulttuuri on kuitenkin hyvä, ja vetoketjuperiaate toimii.
Vuorokauden ajankohdat kannattaa muutenkin ottaa huomioon. Lomakaudella, varsinkin suurten kaupunkien lähistöjen leirialueet, ovat usein täynnä. Vaihtoa alueilla tapahtuu, ja paras aika saada paikka, on mennä aamupäivällä, jolloin osa porukasta aina jatkaa matkaansa. Edeltävänä iltana kannattaa hakeutua yöpymään jollekin lähistöllä olevalle Rastplatzille tai Autohofiin. Näillä alueilla on yleensä melko turvallista olla. Herätyskelloa ei tarvita, rekkakuskit ovat aamuvirkkua porukkaa:)